Talven pimeys laukaisee lukuisilla ihmisillä kaamosmasennukseksi kutsutun mielialahäiriön. Kyseessä on pimeän aikaan liittyvä masennusoireinen jakso, joka aiheuttaa esimerkiksi väsymystä ja lisääntynyttä ruokahalua. Vaiva on yleisempi naisilla kuin miehillä, mikä saattaa johtua hormonitoiminnasta. Toisaalta kaamosmasennus oireilee enemmän nuoremmilla kuin ikäihmisillä.
Kaamosmasennuksen oireet alkavat yleensä syys-marraskuussa. Lumentulo voi vaikuttaa oireiden alkuun ja toisaalta joulukuussa oireilu on yleensä vähäisempää. Oireet voivat pahimmillaan haitata työntekoa ja elämää myös vapaa-aikana. Suurin osa kaamosmasennuksesta kärsivistä kokee, että yöuni ei riitä virkistämään. Päiväväsymys vaivaa, vaikka menisi aikaisemmin nukkumaan. Lisäksi kaamosmasennus nostaa etenkin hiilihydraattipitoisen ruuan tarvetta. Syöminen painottuu iltapäivään ja iltaan. Siksi paino pääsee herkästi nousemaan talvikuukausina.
Varsinaista aiheuttajaa kaamosmasennukselle ei tunneta. Esimerkiksi aivojen käpyrauhasen erittämän melatoniinin eli pimeähormonin merkitystä on tutkittu paljonkin, mutta ainakaan toistaiseksi ei ole voitu osoittaa, että syy löytyisi yksin siitä. Melatoniinia tosin erittyy talvella enemmän kuin kesällä. Melatoniini on serotoniinin eli mielialan säätelyyn osallistuvan hermoston välittäjäaineen johdos. Koska serotoniinipitoisuudet ovat ihmisillä pienimmillään talvella, voi olla, että näiden molempien yhteisvaikutus on osaltaan aiheuttamassa kaamosmasennusta.
Tarvittaessa oireiden helpottamiseen voidaan käyttää kirkasvalohoitoa, lääkitystä ja lyhytterapiaa. Kaamosmasennus kuitenkin paranee yleensä itsestään, kun keväällä valoisuus lisääntyy.
Kaamosväsymys tai kaamosrasitus on kaamosmasennuksen lievempi muoto. Se ei yleensä aiheuta haittaa toimintakyvylle. Jos väsymys kuitenkin tuntuu elämää rajoittavalta, kannattaa asiaa selvittää.